Iltalaulu lapsellemme
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on meillä ja
tässä."
Sinä olit aika pikkuinen
alle vuoden vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta.
Ja perhoset lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän sängyn
yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä
näät?"
ja minä: "No ihmeitä kyllä."
Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit meistä rakkautta itseesi.
Minä ILOSTA nauroin ja
itkin.
"Sill´ on ripsissä tähden
säkenet
Isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan
raakileet,"
ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen,"
me puhuttiin toisillemme.
Kaarina Helakisa
--
Kuinka voisit tietää?
Kun nukut niin kaukana
ja niin hiljaisena kuin vain pystyt
olemaan …
Kuinka voit tietää tämän
päivän ilosta,
jonka tämä valokuva minulle
toi?
Vain muutamia viikkoja
ja sinä olet oma lapseni
ja
Minusta tulee pian Me.
Kuinka voit tuntea tämän
minun rakkauteni?
Se on jotain, mitä et vielä
näe.
Näe siis kauniita unia,
minun kallisarvoinen lapseni.
Nuku hyvin ja suloisesti.
Toiset sanovat, että olet
onnekas.
Tietäisitpä, että onnekas olen minä.
--
Et liha minun lihastani,
et luu minun luustani,
mutta kiinteästi
osa minua.
Muista tämä elämäsi jokaisena hetkenä:
jos et kasvanutkaan sydämeni alla,
kasvoit sydämessäni.
Claire Short
--
Tahtoisin kovin tietää
Tahtoisin kovin tietää, mitä
miettii kaukainen lapsi,
jolla on ruskeat kasvot ja tuuhea
kiharapää.
Tahtoisin kovin tietää,
miltä tuntuu polttava hiekka,
tuuli kun kasvoja pyyhkii
ja aurinko lämmittää.
Tahtoisin
kovin tietää,
mitä miettii kaukainen lapsi,
jolla on kapeat silmät
ja hiukset kuin talvinen yö.
Tahtoisin kovin tietää,
kuinka
piirtää hän kirjainmerkit,
kuinka hän palloa pelaa
ja kuinka hän puikoilla syö.
Tahtoisin kovin tietää,
mitä miettii kaukainen lapsi,
tänne kun kylmään hän saapuu
ja pohjoiseen maahamme jää.
Tahtoisin kovin tietää.
miten voisin nyt häntä auttaa.
Tahtoisin lähellä olla,
kun kaipaa hän ystävää."
runo: Anna-Mari Kaskinen, sävel:
Pekka Simojoki
---
On tummunut jo hanki huhtikuinen
on ilta kevään: sineä ja hämärää.
Nyt
tässä maisemassa ilon henki
sinulle, pieni vaeltaja väräjää.
Kuin valo tai kuin perhonen sä saavuit
synnyit sydämiimme
pieni matkamies.
Et enää muukalainen, vaan jo täällä.
Elina Karjalainen
